Työkalupakkia tupareihin



pakki_2_IMG_0123_2

Teimme tässä taannoin hieman oravannahkakauppoja yhden kaverimme kanssa, hän oli meillä remppa-apuna ja minä lupasin tehdä kakun hänen tupareihinsa. Kätevä remppamies kyseessä ja varsinkin sähköhommat onnistuu ihan luvan kanssa. Kakkuun annettiin täysin vapaat kädet, vain henkilömäärä oli sovittu. Pohdiskelimme miehen kanssa miten kaveri yllätettäisiin ja sähkö/remppa-aiheeseen päädyttiin. Miesten rempatessa ja minun kaitsiessa yli-innokasta alle metrin mittaista apuria, kurkin salaa myös millainen työkalupakki kaverilla oli. Kun toimitimme kakun, ensimmäinen kysymys kaverilta olikin, että olenko kuvannut hänen työkalupakkinsa referenssiksi, hah, aika lähelle siis meni!

pakki_IMG_0120_2

Toki ei ihan pelkällä mielikuvituksella syntynyt yleismittarit ja muut, vähän piti käydä kaivelemassa omia työkaluja kellarista malliksi. Naurettiinkin miehen kanssa, että noinkohan tulee sanomista kun Bilteman mittari oli mallina, ei ihan niin pro vehje mutta vältti tähän.

pakki_3_IMG_0140_2

Itse kakku oli taattua suklaata, sekä täytteenä että pohjissa. Koristeet marsipaania ja pakin reunat riisimuroherkkua, en kerta kaikkiaan keksinyt miten muuten saisin tehtyä nuo maan vetovoimaa uhmaavat laidat, mutta riisimuroherkulla onnistui hyvin. Eikä vaatinut kuin päivän kuivattelun vaikka vähän ensin ahdisti kerkeääkö kuivua vai ei.

laidat_IMG_0043

Minusta parhaiten onnistui tuo mmj eli tuo valkoinen sähköjohto, se oli itseasiassa koko homman alku. Sähköteemaan kun päädyin, niin ensimmäinen ajatus oli marsipaani mmj, vielä vähän kuparin väriä johtojen päähän niin avot! Miespuoliset tuparivieraat taisivat ihastua tuohon yleismittariin.

pakki_4_IMG_0136_2

Mukava oli vaihteeksi tehdä kakkua aikuiselle, ihan erilainen fiilis näpertää välillä työkaluja!

Yksivuotissyntymäpäiviä nalleteemalla



 

nalle_lähi_IMG_8593_2

 Kyllähän sitä jonkinasteinen haikeus valtasi mielen kun tajusi, että oma pieni vauva täytti yksi vuotta. Miten nopeasti aika onkaan mennyt! Tuntuu kuin vasta äsken olisi tultu sairaalasta kotiin, aloitettu vauva-arjen opettelu ja tutustuminen uuteen ihmiseen. Meillä on typyn kanssa kolme päivää eroa syntymäpäivissä, hän syntyi kolme päivää ennen omia syntymäpäiviäni. Itseasiassa viime vuonna oma syntymäpäiväni, oli siitäkin merkityksellinen, että kotiuiduimme sairaalasta juuri tuolloin. Täytyy todeta, että paras syntymäpäivälahja ikinä, vaikea pistää koskaan paremmaksi. Tänä vuonna syntymäpäivämme osuivat perjantaihin ja maanantaihin, joten päätimme juhlia oikein kaksipäiväisesti kun sankareitakin oli kaksin kappalein. Tai no totuuden nimissä, typyhän varasti huomion ansaitusti molempina päivinä, mitä sitä näitä meikäläisen vuosia enää samalla tavalla juhlimaan, peiliin katsomalla muistaa kyllä ikänsä! Lauantaina tulivat isovanhemmat ja kummit, sunnuntaina pidimme elämämme ensimmäiset lastenjuhlat. Varsinaisesti kaverisyntymäpäiviksi ei varmaan vielä vuoden ikäisten pippaloita voi laskea, mutta pointti olikin vain näyttää typylle, että muitakin mini-ihmisiä on olemassa, eikä aina tarvitse hänenkään leikkiä vain äitin tai iskän kanssa.

viiri_IMG_8595_2

viiri_2_IMG_8597_2

Typyn lempiasioita on tällä hetkellä ehdottomasti pehmolelut ja eritoten nallet, joten siitä tuli oivallinen teema juhlille. Askartelin vähän lippunauhaa, viirinauhaa tai mikälie näiden nimi oikeasti on, jotta saatiin vähän hempeitä vaaleanpunaisia sävyjä juhliin. Näistä tuli kyllä kivoja, helppoja ja nopeita tehdä, eikä maksa juuri mitään. Taisi mennä 6 vai 8 arkkia kartonkia á 0,20 € kipale, ei paha! Näihin jäin totaalisen koukkuun, tungen tälläisiä varmaan jatkossa kaikkiin juhliin rekvisiitaksi. Kattaukseen laittelin kaikkea väriteemaan sopivaa ja varastin pari typyn nallea mukaan pöydälle istumaan.

kattaus_IMG_8689_2

Kakuksi päätin myös tehdä nallen, tämä ajatus on meinaan kytenyt mielessä jo pitemmän aikaa. Joskus aikoja sitten näin netissä jonkun tekemän istuvan nallen ja siitä lähtien olen halunnut kokeilla sellaisen tekoa. Nyt oli oivallinen hetki ja Nalle-kakku sopi näihin juhliin kuin nenä päähän.

nalle_IMG_8585_2

Nenästä tuli mieleen, että oli muuten jokseenkin vaikea saada hahmosta nallelta näyttävä. Nalle kuulostaa yksinkertaiselta jutulta mutta ei ollutkaan sitä. Tein ensimmäisen nallen myöhään perjantai-iltana, ja se näytti ihan vompatilta, koko yön minua vaivasi, kun en keksinyt mikä nallen naamassa oli vikana. No, aamulla tuo nalle joutui kirurgin veitsen alle kun yöllisen ahaa-elämyksen saattelemana totesin, että se oli nenä, mikä oli pielessä. Mittasuhteet olivat väärin ja niin nalle parka joutui nenäleikkaukseen, ”out with the old, in with the new” kuin Siluetissa konsanaan, ja nallehan sieltä kuoriutui.

nalle_pimeä_IMG_8573_2

Nallekakkuja oli itseasiassa kaksi, tein molemmille päiville omansa kun ajatus puoliksi syödystä nallesta, ei jotenkin tuntunut kivalta, sunnuntain lapsivieraita ajatellen. Kakut olivat suklaata, aikalailla täyttä tavaraa. Olen itse suuri suklaakakun ystävä joten sillä mentiin, suklaata pohjassa, suklaata täytteenä ja päälläkin vielä suklaakreemiä. Silmät ja muut yksityiskohdat marsipaania. Aikamoinen pursotteluhan näissä oli mutta jännetuppitulehduksen uhallakin, halusin tehdä nämä ns. ruohotyllalla, jotta ”turkki” olisi mahdollisimman oikeanlainen. Kivoja olivat tehdä, ja loppuen lopuksi ilmeisen nallemaisia, kun typykin hihkui näille innoissaan.

herkkuja_IMG_8626_2

Tarjolla oli lisäksi muita herkkuja, puolukka-valkosuklaa muffinsseja pienillä nalle-koristeilla, lasten keksejä, voileipäkakkua, riisipiirakoita sekä vähän terveellisempiä juttuja kuten melonia, viinirypäleitä ja kurkkua pikkuisille syöjille. Ja kahvia keitettiin järkyttävät määrät, sitä meni kun juttu luisti ja oli mukavaa.

muffit_IMG_8348_2

Mukavia juhlia olivat ja hyvä mieli jäi kun näki miten typykin oli innoissaan ja ihmeissään vilinästä. Niin tohkeissaan itseasiassa sunnuntain lapsivieraista, ettei reppana ollenkaan pystynyt keskittymään lahjoihin ja uuvahti päikkäreillekin, ennen kuin vieraat edes kerkesivät lähteä. Päikkäreitten jälkeen sitten availtiinkin lahjoja rauhassa ja niitä onkin nyt kanniskeltu pari päivää tauotta mukana muurin ympäri. Kyllä oli viikonloppuna nyt niin juhlahumua, että oma syntymäpäivä menikin sitten vähän niinkuin toipumiseen. Toki aloitin aamuni suklaakakulla, taisin syödä sitä myös välipalaksi, ja ehkä myös iltapalaksi, mutta hei kuka näitä nyt laskee!

Harmaata ja lisää harmaata



OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos jouluna mieleni täyttivät valkeat joulukoristelut, niin nyt on vuorossa harmaa, harmaa ja aina vaan harmaa! Taustatietona kerrottakoon, että asumme tosiaan vanhassa rintamamiestalossa. Muutimme taloon ankaran puolen vuoden ”tee-tauotta-remonttia-aamuyön tunneille asti” rupeaman jälkeen, vuonna 2007. Remonttimme ensimmäisessä aallossa valmistuivat talomme keskikerros, keittiö, yhdistetty ruokailu- ja olohuone sekä kellariin pesutilat. Sitten piti vähän vetää henkeä ja tuusailla pelkästään pikkujuttuja vuoden verran. 2009 uhkuimme taas remppavoimaa ja silloin päräytettiin talon julkisivut ja katto kuntoon ja vuoden 2010 aikana talon yläkerta. Emme ilmeisesti malttaneet lopettaa tähänkään, koska seuraavana vuonna teimme terassia, paljua, autotallin ja muun pihan kunnostusta. Viimeiset kaksi vuotta ovatkin sitten olleet taloudessamme hämmentävän seesteisiä remonttisaralla. Eipä täällä tosin enää kovin paljon remontoitavaa olekaan ja totuuden nimissä, potemani 9 kuukauden pahoinvointi ja siitä seurannut toimelias vauva-arki, ovat aika tehokkaasti torpanneet remppayritykset.

Mutta nyt puhkutaan taas intoa, tai ainakin minä ja kohdekin on selvillä, nimittäin keittiö! Kyse ei tosin ole oikeasta keittiöremontista vaan oikeammin ehkä keittiömme viimeistelystä tai faceliftistä niinkuin autoissa konsanaan. Keittiömme jäi keskeneräiseksi kun muutimme ja kätevillä  kuuden vuoden ”väliaikaisratkaisuilla” on menty, odottaen kattoremppaa, huipparia ja milloin mitäkin. Välitilaan iskettiin seinän suojaksi ylijäämä-sormipaneelit ja liesituulettimesta ja avohyllyjen paikalta puuttuvista avohyllyistä ei siis ole ollut tietoakaan. Kukaan ei ole kyllä koskaan varsinaisesti huomannut tätä tai ainakaan kehdannut siitä ääneen huomauttaa, mutta nyt asiaan on tulossa muutos. Joulupukki toi lahjaksi liesituulettimen, joten pakkohan sitä oli aloittaa suunnittelu. Voi sitä pursuavien ideoiden määrää, ja kun kyseessä on oikeasti vain keittiön välitila, ja pari hyllyä, niin minut kannattaa pitää hyvin kaukana esimerkiksi omakotitaloprojekteista…

Halusin harmaata ja rupesin katsomaan makuuhuoneemme seiniä ihan uudella tavalla. Makuuhuoneessamme on kaksi väriset seinät ns. puhtaalla harmaalla. Sävyn olen sinne ottanut päiväpeitosta jonka ostin pari vuotta ennen koko makuuhuoneen olemassaoloa, ihan vaan valmiiksi odottamaan, kun sävy vaan oli juuri oikea. Raahasin yhtenä päivänä tuon saman päiväpeiton keittiöön ja mallailin harmaan sävyä.

SONY DSC

Mies ehdotti puuta, minä näin ladonseinälautoja ja harmaata säänpieksemää puuta.

SONY DSC

SONY DSC

Tähän tapaan, mutta totesin, että puuta on meillä tarpeeksi jo sisustuksessa ja monessa muodossa. Seuraavana mieleeni tulivat kallio, harmaa kivi, luonnonkivi…SONY DSCOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rouhea luonnonkivi olisi kaunista, mutta sitä löytyy monen ystävän keittiöstä, ja mikäli hyviksi toteamiani oppeja noudatan pitää keksiä jotain muuta. Joskus muinoin kävin Marko Paanasen sisustusluennolla jolla hän sanoi hyvin loogisesti, että jos haalit kotiisi samanlaiset ratkaisut kuin kaikilla tutuillasikin on, niin kyllästyt omiisi kahta nopeammin. Tiedä sitten totuutta, mutta jotain uutta on aina kiva yrittää keksiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kalkkikivikin kävi mielessä, ja sitten se iski, tiesin mistä etsin ”täydellisen” laatan. Ei muuta kuin googlaamaan kanadalaisen sisustussuunnittelija Sarah Richardssonin töitä netistä, sisustuksia joita olen aina ihaillut ja löytyihän se sieltä.

Laatat on jo tilauksessa ja minä istun, odotan ja jännitän…ne tulee tai pitäisi tulla Kaliforniasta. Päätän maraton postaukseni tähän ja palaan aiheeseen joko itkien tai nauraen.

Kakkua pienen pojan 1-vuotisjuhliin



SONY DSC

Hempeästä ristiäiskakusta hieman hilpeämpään tunnelmaan eli tällä kertaa pienen pojan 1-vuotisjuhliin ja lempileluihin. Juuri ennen joulua, aatonaattona, tätä tärkeää ensimmäistä juhlaa vietti ystäväni pieni poika. Hänen lempilelujaan olivat autot, nalle sekä pallo ja nämä haluttiin mukaan kakkuun. Hieman oli aikataulupaineita tällä kertaa ja sovimme, että tehdään ns. muotokakku, jolloin koristeiden ei tarvitse kuivua etukäteen.

SONY DSC

”Lelupalikka” oli ensimmäinen ajatukseni ja ajattelin, että siihen saisin kivasti mukaan myös toivottua väriteemaa, eli kirkkaita värejä. Kakun korkeus oli siinä rajoilla, pystyykö tekemään ilman välipohjaa, eli jos ihan kantikkaan neliön olisi halunnut, niin välipohja olisi kyllä pitänyt laittaa. Nyt kakun korkeus on hitusen matalampi kuin leveys ja korkeus, mutta laitoin silti pari tukikeppiä varmuuden vuoksi kun tiedossa oli kuljetusta, rappusia, hissiä ja muita vaaranpaikkoja.

SONY DSC

Käytin kakun täyttämiseen apuna vanerikehikkoa jonka päällystin kelmulla, näin kakusta sai kohtuullisen suorakulmaisen. Homma toimi niin hyvin, että rupesin jo suunnittelemaan miehelle muutamaa muutakin sahausprojektia lisäkehysten tiimoilla. Kakussa oli suklaapohja ja täytteenä vadelmaa sekä valkosuklaavaahtoa. Päällinen ja koristeet ovat marsipaania. Palikan sivuilta löytyvät sankarin lempilelut ja etunimen ensimmäinen kirjain.

SONY DSC

Aatonaattona meillä typy oli vasta toipumassa flunssastaan joten meiltä jäivät nämä kemut valitettavasti väliin, ei oikein tohtinut juuri pyhien alla rynniä tartuttamaan muita pieniä. Mukava olisi ollut nähdä pieni sankari kakun kimpussa!

Ristiäiskakkua pienelle tytölle



SONY DSC

Ennen joulua ja blogini avaamista tilattiin pari kakkua pienille sankareille, ensimmäisenä näistä kakku pienen tytön ristiäisiin. Joulutohinoissa en näitä kerinnyt postaamaan mutta nyt on aika korjata se erhe. Toiveena tähän kakkuun oli hempeää vaaleanpunaista ja vauva-aiheita mutta muuten sain vapaat kädet. Koristelua pohdittiin tilaajan kanssa ja päätimme tehdä jotain heille erityistä. Perheeseen kuuluu myös iso Leonbergin koira, jonka heti näin mielessäni vartiomassa ja turvaamassa pientä nyyttiä. Siitä se idea sitten lähti kuin K-Raudan mainoksessa konsanaan ja sitten pitikin seuraavaksi pohtia miten tämä ajatus toteutetaan. Pari yötä meni miettiessä ja googleteltuani koiran kuvia tarpeeksi tuli Leonbergit jo uniinkin. Yöllä olin jopa näkevinäni sängyn vieressä ison koiran istuvan! Lievähkön slaagin saattelemana piti hetken verran silmiä räpytellä, että tajusi näkevänsä unta.

 SONY DSC

Leonbergin koiraa lähdin kuitenkin toivorikkaana tekemään ja tämmöinen koira kakun päälle ilmestyi, pienen hempeän tyttövauvelin kanssa. On mielenkiintoista seurata miten riisimuroherkkuköntistä, muovautuu ensin marsipaanin kanssa, öhöm, lihavaa labbista muistuttava koiruli, jonka maalaaminen sitten ”herättää eloon”. Marsipaanimöntille tulee yhtäkkiä ihan oma ilme, ja tässä tapauksessa kieli oli se juttu! Kakussa oli suklaakakkupohja ja täytteenä vuoden aikaan sopien puolukkaa ja valkosuklaa-vaniljavaahtoa. Koristeet ja päällinen marsipaania, tosin koiran runkona käytin tosiaan riisimuroherkkua tuomassa tukea ja toisaalta keveyttä. Ristiäiskakkuja on aina yhtä kiva tehdä, niin oli tätäkin!

SONY DSC

© Copyright Praliini | Sivusto: Pikselipaletti