Villi ja viidakkomainen Lego Chima-kakku



 

lego_edestä_20140222-IMG_1063_2

Nyt mentiin sateisen ja mälsän talven keskeltä suoraan kosteisiin viidakkotunnelmiin, sillä kakkua tilattiin Lego Chima teemalla! Mikä ihmeen Lego Chima, ennen kuin uskalsin mitään vastata kyselyyn, niin oli pakko käydä googlettamassa mitä ovat nämä ihmeen Chima hahmot? No selvisihän se ja yllätys oli suuri – hieman ovat legot muuttuneet sitten minun lapsuuden.

Muistan kyllä kun pienenä leikittiin legoilla, meillä oli pikkulegoja itseasiassa aika huima määrä, kun vanhemmilta serkuilta saatiin heidän vanhojaan. Kyllä rakenneltiin jos jonkinlaista viritystä, ja pienenä heppatyttönä minulla oli tietysti iso hevostalli rakennelma, joka säilyikin itseasiassa varmaan monta vuotta heppaleikeissä. Muistan, että oli tosi hienoa kun jostakin legolehdestä näin miten oli rakennettu kahvinkeitin, kyllä nimenomaan kahvinkeitin! Miten voikin muistaa tälläisiä yksityiskohtia! Mutta kahvinkeitin oli silloin ehdottomasti tehtävä heppatallin valjashuoneeseen, eikä siihen tarvittu kuin pari pientä nippeli legoa. Nimenomaan pari, silloin uutuutta, eli hienoa läpinäkyvää legoa. Että, kylläpä oli yllätys kun nämä Chima tyypit googlettelin, olivatpa jotain aivan muuta, kuin tyyliin joku paloasema mikä oli hitti silloin minun aikanani.

lego_kakku ylhäältä_20140222-IMG_1068

No asiaan, eli tosiaan 5-vuotissyntymäpäiville oli tämä kakku menossa ja innokas Chima fani antoi tarkat ohjeet siitä mitä kakkuun toivoi. Tuli olla mieluisin hyvis-hahmo Laval, sitten pari pahista skorpioni- ja hämähäkkiheimoista sekä pahin pahis Cragger krokotiiliheimosta. Toiveena oli myöskin, ettei kakkua päällystettäisi marsipaanilla vain jollakin muulla. Tätä kakkua ei siis todellakaan heitetty lonkalta ja annettu mielikuvituksen rullata vaan tiukasti katsotiin netistä mallia hahmoihin, tulihan niiden olla oikeanlaisia kuin kerta menivät sarjan fanille! Chima-maailma on viidakkoa, jylhiä pystymäisiä kallioita ja siellä virtaa turkooseina puroina Chi-elämän vettä, näin ainakin olin ymmärtäväni googlettelujen tuloksena…

Sitten nämä hahmot, Leijona-heimon Laval:

lego_laval_20140222-IMG_1055_2

Skorpioniheimon Scolder:

lego_scolder_20140222-IMG_1054_2

Hämähäkkiheimon Sparratus:

lego_sparratus_20140222-IMG_1053_2

ja viimeisenä vielä pahempi pahis eli krokotiiliheimon Cragger:

lego_cragger_20140222-IMG_1052_2

Aikamoinen näpertely oli hahmoissa, mutta kyllä niistä kuulemma sankarin mukaan tunnistettavia tuli. Viidakko sen sijaan vähän tuotti päänvaivaa, ihan vain siksi kun ei ollut aiemmin tehnyt ihan tällaista. Päädyin päällystämään kakun suklaakreemilla ensin, sitten valkoisella kreemillä pohjustin purot, kalliot tein riisimuroherkusta ja ne on kyllä ohuella marsipaanilla päällystettyjä. Kasvillisuus on kahdella eri vihreällä, ruoho- ja lehtityllalla pursotettua, lisänä muutama marsipaani banaaninlehti ja muu yksityiskohta. Kyllä siitä ihan trooppista viidakkotunnelmaa tuli vaikka ensin tuntui, että millä ihmeellä minä tämän kakun ”herätän eloon” – kun tuijotin vasta ensimmäisen kerroksen päälleen saanutta kakku möykkyä.

lego_lähikuva_20140222-IMG_1036_2

Onneksi mies ja typy lähtivät sulostuttamaan isovanhempien iltaa, joten minä sain rauhassa pohdiskella miten kakku toteutetaan. Onneakin oli matkassa, se täytyy sanoa, sillä meinasi käydä isomman luokan haaveri. Kreemi oli aika tönkönlaista pursotettavaa ja vimmaisen pursotuksen loppuvaiheilla, pursotinpussi otti ja RÄJÄHTI, luojan kiitos räjähti minun päälleni ja pöydälle eikä kakun päälle. Siinä ois saattanu rauhallisempikin ”romahtaa”! No sankarin nimi taisi olla enne, kakku onnistui, matkasi määränpäähän hahmot hienosti tikuilla tuettuna ja oli sankarille mieluisa! Sellaista tällä kertaa!

Lenkkeilijälle yllätystä



lenkkari_1_IMG_0520-6

Tällä viikolla tuli hauska kakkutilaus yllätyssyntymäpäiville. Syntymäpäiviään viettivät 60-vuotta täyttävä isoäiti sekä 5-vuotias pojanpoika. Nyt juhlittiin hieman etukäteen pojan synttäreitä ja pääasiallisesti haluttiin yllättää 60-vuotta täyttävä isoäiti. Kyselin lempipuuhia, hahmoja ja harrastuksia ja yritin keksiä miten yhdistetään molempien toiveet. Isoäidin lempiharrastus on kaikenlainen lenkkeily, juoksu ja liikunta ja pikkupojan lempihahmoja olivat Pokémonit, ja niissä erityisesti hahmo Snivy. Toiveena oli siis periaatteessa isoäidille kakku, mutta pieni poika huomioon ottaen niin, että hänellekin olisi kakussa jotakin pientä.

Ensimmäinen ajatus oli niinkin eksoottinen kuin Pokémon-lenkkikenkä! Tämä kuulosti tilaajan korvaan hauskalta idealta ja sillä mentiin. Minä googlettamaan Pokémon hahmoja ja lenkkikenkiä, ja pohtimaan kakun muotoa ja kokoa. Isoäidin lempiväreinä olivat turkoosi ja roosa, joten hieman modaamalla nämä kävivät hyvin ajatukseen ”trendikkäästä” Pokémon lenkkarista.

lenkkari_2_IMG_0541-8

Itse kakku oli suklainen, suklaapohja ja täytteenä suklaavaahtoa, soveltuen hyvin muotokakun tekemiseen. Päällä taas totutusti marsipaania eri väreissä. Hauska kakku oli tehdä, olo oli kuin suutarilla konsanaan kun pohdin miten eri osaset saadaan paikalleen. Se olikin tämän kakun selkeästi haasteellisin juttu, pakko oli katsoa silmä kovana malleja netistä, jotta ymmärsi miten lenkkikengässä tulevat läpät, nauhat, vahvikkeet, pohja jne yksityiskohdat. Myös järjestyksellä oli väliä, piti lähteä ns. sisältä ulospäin liikkeelle jotta sai aikaan oikeanlaiset kerrostumat. Hämmentävästi suklaakakkumöykky alkoi muistuttaa lenkkikenkää kun kaikki palaset, tekstuurit ja tikkaukset sai paikalleen.

lenkkari_snivy_IMG_0533

Sitten vaan jännittämään millaista palautetta tulee! Mieheni meinaan iloisesti lohkaisi juuri kun olin saanut kakun valmiiksi, että onko tuo jokin vinkki kakun saajalle, että pieni laihdutus olisi paikallaan (kun saa lenkkikengän)? Voi apua! Ei ollut tullut minulle mieleenkään, mutta kun noin muotoili, niin pohdiskelin sitten koko illan miettien mikäköhän oli kakun vastaanotto, se kun tosiaan meni vielä naiselle! Mutta ei kuulemma hätää, sankari oli ollut kuulemma hyvin otettu ja mielissään! Toivottavasti pieni juhlijakin löysi lempihahmonsa vaikka oikeat syntymäpäivät ja kakut ovat vielä edessäpäin.

lenkkari_3_IMG_0507-4

Hulluutta on monenlaista



SONY DSC

Lupasin palata aiheeseen joko itkien tai nauraen, ja teenkin sen melkein ilosta itkien! Eli kuten aiemmin kerroin, keittiöremppa on käynnissä ja siihen tarvittiin tietysti laattoja. Harmaa luonnonkivi veti puoleensa niin kovasti, että sellaista oli pakko saada. Mutta ei sellaista röpelöpintaista, jonka kanssa repisin vähätkin hiukseni päästä, kun tomaattikastike ottaisi ja kiehua kuplauttaisi roiskuen ympäriinsä. Halusin marmorilaattaa, kyllä, tulkoon yhdeksänkymmentä luku, turkkilainen sauna niinkuin mieheni sanoi ja juustotarjotin!

Tarmokkaana ja innoissani suuntasin laattakaupoille, kiersin kaikki rautakaupat, laattakeskukset ym. mitä kaupungistamme löytyy ja lopputulos oli tyrmäävä, ei oo ei tuu. Viimeisenä oljenkortena menin LaattaLeeville ja siellä avulias myyntimies kyllä tutki kaikki mahdolliset ja mahdottomat kataloogit ja maahantuojien esitteet. Mistään ei vaan löytynyt haluamaani laattaa, kooltaan n. 5x10cm, subway-ladottua, kiillotettua, carrara marmoria. Myyntimies ystävällisesti selitti, että ei sellaista laattaa ole Suomessa saatavilla, koska ei täällä ole kysyntää. Noh, minä olen kysyntä, ja toisaalta miten voisi olla kysyntää jos ei ole tarjontaakaan, eihän silloin sellaista tiedä välttämättä olevan edes olemassa. No, minä tiesin internetin ihmeellisestä maailmasta johtuen ja lähdin tyhjin käsin masentuneena kotiin.

Surffasin ja soittelin pääkaupunkiseudun liikkeitäkin läpi ja tuskastuin. Myyntimiehelle olin heittänyt vitsinä, että täytyy varmaan ebaystä tilata jos ei muuta löydy ja sitten yön pimeinä tunteina ajattelin, että katsotaanpa. Noin puolen tunnin kuluttua, Visa oli vinkunut ja minä menin nukkumaan miettien, että mitä ihmettä juuri tein. Tilasin siis keittiömme välitilaan laatat Kaliforniasta Anaheimista, kotiinkuljetettuna ja tullattuna samaan hintaan kuin mitä kierroksellani löytynyt huonompi ”Ostan jos on aivan pakko”-laatta olisi kustantanut!

laatikot

Ebay hoiti tullauksen, sain seurantakoodin ja toimituspäivämäärä ”haarukan”. Onneksi oli tyttären juhlia ja muuta puuhaa niin paljon, että kerkesin jo unohtaa koko jutun kunnes UPS:n kaveri soitti ja kysyi ollaanko siellä kotona? Oltiinhan me ja siinä ne hetken päästä sitten nökötti eteisen lattialla. Laatikot oli hieman runtua saaneet joten ajattelin sisällön olevan ns. mosaiikkimurua mutta vielä mitä, hyvin oli pakattu ja kaikki laatat ehjiä!

SONY DSC

En tiedä miltä näyttää seinällä, enkä tiedä millon ne sinne hyppäävät, enkä tiedä vielä millä ne suojataan, saumataan, tai kiinnitetään mutta nyt minulla on laatat jotka halusin. Pikkumosaiikkia hankittiin erikseen, siitä tulee raitoja, kunhan ensin sommittelen ja päätän kuvion. Että näin, joskus sitä vaan pitää pysyä visiossaan, onneksi en antanut periksi. Sanomattakin selvää, että keittiötuunaukseni sai nyt aivan uutta pontta!

SONY DSC

© Copyright Praliini | Sivusto: Pikselipaletti