Ristiäiskakkua koira- ja heppateemalla



koira_ylhäältäpäin_20140312-IMG_1360

Nyt sai taas hempeillä luvan kanssa, nimittäin tilauksessa oli ristiäiskakkua pienelle tyttövauvalle. Toiveena kakkuun oli päätähteen eli tyttövauvaan liittyen hempeitä sävyjä ja vaaleanpunaista sekä jotakin yksilöllistä perheen harrastuksiin liittyen. Näitä olivat rakas lemmikkikoira sekä hevosharrastus tai vaikka molemmat. Vaaleanpunaisen kaveriksi mietittiin ruskeaa, liilaa jne, mutta perheen koiran kuvan nähtyäni se oli ilmiselvä harmaa, koska kyseessä oli kauniin harmaa ja pörröinen Eurasier (?)-rotuinen koira. Vaaleanpunainen ja harmaa ovat mielestäni kaunis yhdistelmä.

kakku_20140312-IMG_1331

Jälleen oli tiedossa armotonta googlettamista ja mallikuvien katselua, koiran väritys meinaan oli todella haastava, turkki oli muutoin kauniin harmaan sävyinen mutta kuono ja ”naama” korvia myöten lähes musta. Musta on aina vaikea väri, koska se imee kaiken valon, peittää alleen kaikki muodot ja näin ollen esim. koiran kasvojen ilmeen. Tämän koiran naama olikin koko kakun haasteellisin osio, onneks typy nukkui kerrankin hyvät päikkärit ja sain rauhassa tuijotella marsipaanikoiraani, sekoitellen värejä ja samalla tuskaillen miten ihmeessä mustaan luodaan jotakin ilmettä. No vastaus oli yksinkertaisempi kun aluksi älysinkään, älä tee ihan mustaa, vaikka kuva niin vaatisi, tee vaaleampi niin tulos on ehkä luonnollisempi. Tiedä siitä luonnollisesta mutta tuli tuosta onneksi koiran näköinen, ei ehkä ihan esikuvansa näköinen mutta toivottavasti tarpeeksi lähelle.

koira_20140312-IMG_1300

Koska koira oli näistä toiveista selkeästi se vaikein, päätin aloittaa siitä ja miettiä loput vasta myöhemmin. Koiran lopullinen koko myös määritti kaikkien muiden koristeiden mittasuhteet, joten niitä pohtimaan seuraavaksi. Halusin jotain uutta ja erilaista, jotta kakku erottuisi edellisestä koira-aiheisesta ristiäiskakusta ja yhtäkkiä keksinkin tyynyt! Miten en ole koskaan tehnyt kakkuihin tyynyjä? Käsittämätöntä, sillä minähän olen itse järkyttävä sisustustyyny-fanaatikko, niitä on tässä talossa niin paljon, että no, jätetäänpä kertomatta ihan jos vaikka tuo mieheni tätä joskus lukaisee…

Mutta siis todellakin päätin tehdä tyynyjä, valtava marsipaanimöykky ei sinällään houkutellut joten tein riisimuroherkusta pienet ”sisätyynyt” ja päällystin ne marsipaanilla, toiseen heppa-aihetta toiveiden mukaan ja toiseen tähtiteemaa. Lisäksi vielä vilttejä ja vauveli niin koriste oli valmis.

heppatyyny_20140312-IMG_1298

tähtityyny_20140312-IMG_1306

Itse kakku oli tällä kertaa normaali pohjan ja täytteen osalta: suklaata, vadelmaa ja valkosuklaavaahtoa, mutta toimitustavaltaan hyvin poikkeuksellinen. Eli tilaajan juhlapäivä osui epäonneksemme juuri oman pohjoisen reissumme paluupäivään, jonka ohjelmaa en pienen typyn automatka-innokkuuden vuoksi pystynyt mitenkään ennakoimaan. Ainut vaihtoehto oli tehdä kakku viime tingassa ennen reissuun lähtöä ja pakastaa se! Tilaajan kanssa sovittiin näin tehtävän joten ei muuta kun tuumasta toimeen. Olen omaan käyttöön tulevia kakkuja pakastanut aikaisemminkin, ja nytkin tein pienen ja nopean kokeilukakun, jonka sulatin ennen tämän kakun tekoa. Kokeilukakun pinnan marsipaani, ei hitaan jääkaappi-sulatuksen myötä muuttunut miksikään eikä kyllä kakun makukaan, niinpä uskalsin toteuttaa suunnitelman.

Ainut haaste tässä hommassa oli aikataulutus, pienen typyn äitinä jaksottelen yleensä kakun tekemiset pienenpiin pätkiin ja teen aina sopivissa väleissä ja yleensä päikkäreiden aikaan hommia eteenpäin. Nyt kuitenkin piti saada kakku kasaan yhdellä kertaa, päällystyksineen, pakkauksineen ja vielä nopeasti pakkaseen. Onneksi typyn mummi tuli mielellään leikkimään vapaa-päivänään tänne meille typyn kanssa ja hyvin onneksi viihtyivät. Typy otti kyllä tilanteesta kaiken irti ja passuutti mummia minkä kerkesi!

Minä täytin, kreemitin, päällystin ja mallasin koristetta jäljentääkseni sille paikan kakun päälle ja rupesin kasaamaan pakkauslaatikoita. Sitten yhtäkkiä tajusin, että dääm, kamera esiin! Minähän en siis näe kakkua valmiina toimituksen yhteydessä, jolloin normaalisti nappaan itselleni kakuista kuvat muistoksi, vaan kakku haetaan sovitusta paikasta laatikoihin pakattuna (minä toivottavasti samaan aikaan hiihtoladulla hikoillen). Joten ei muuta kun äkkiä napsimaan pari kuvaa! Onneksi kerrankin oli aurinkoinen päivä ja sen verta valoa, että kuvat sai vain nappastua sillä valotuksia yms. en kerenny alkaa säätämään.

kakku_edestä_20140312-IMG_1346

Sitten kakku ja koriste laatikoihin ja huristelemaan ne noutopaikkaan, tämän jälkeen vielä asioille, typylle uudet aurinkolasit, miehelle energiajuomaa automatkalle ja tuhat muuta pikku asiaa. Kotona armotonta pakkausta ja yötä myöten ajamaan pohjoiseen. Viikko oli kulunut niin vauhdikkaasti kakkupuuhissa, lähtöjärjestelyissä, auton viime hetken huoltohommissa jne, että pää suorastaan surisi kun pääsimme perille talvisiin, ja kaikeksi onneksi, kauniin lumisiin tunturimaisemiin.

Reissu meni hyvin, typy nukkui ja söi hyvin, me ulkoilimme paljon, typy viihtyi hiihtolenkeillä hyvin rinkassa ja kaikin puolin homma onnistui, mutta kyllä se mielessä oli miten kakun kävi, sitä ei käy kiistäminen! Tilaaja oli ihana ja ystävällisesti laittoi viestiä juhlapäivän aamuna, että mieleinen oli! Hyvä päätös hyvälle viikolle!

kakku_2_20140312-IMG_1332

Kakkua innokkaalle avantouimarille



hylje_ylhäältä_20140308-IMG_1218

Jos edellisen kakun kanssa pohdiskelin viidakkoa ja tropiikkia, niin nyt piti ajatukset kääntää hyisempään suuntaan. Kovin talviselta ei keli enää ulkona näytä, mutta silti teemaan liittyen piti pohtia lunta, jäätä ja viileitä sävyjä. Kummitätini täytti vuosia ja hänelle järjestettiin yllätysjuhlat. Minun osuuteni oli yllättää kakulla ja hänen tyttärensä kanssa pohdimme yhdessä sopivaa teemaa. Kyseessä kun on innokas avantouimari, ei teeman keksiminen ollut hankalaa. Aluksi ajattelin avantoon jotakin ihmishahmoa, mutta pikkuserkkuni heittikin ihan vitsillä, että laitappa hylje! Aivan nerokas ajatus ja sankarin huumorintajukin kun vielä kuulemma kestäisi, öhöm, vertauksen tuohon sulavaan merten eläimeen, niin eikun tuumasta toimeen.

hylje_läheltä_20140308-IMG_1166

pyyhe_20140308-IMG_1171

Hylje-hahmo antautui tällä kertaa aika kivuttomasti, mitä nyt silmät olivat alkuun kuin manaajalla konsanaan, joten neiti hylje kävi läpi parikin silmäleikkausta ennenkuin ilme oli edes hieman miellyttävämpi. Laiturin osaset ja muu rekvisiittakin tuli tehtyä ihan ongelmitta, mutta jää, miten tehdään syötävää jäätä!? Eihän avanto ole mitään ilman jäätä, pelkkä reikä marsipaanipäällysteessä ei oikein riittänyt illuusion luomiseksi.

hylje_kokokakku20140308-IMG_1158

Kaivelin netistä ohjeita ja en oikein löytänyt mitään järkevää, kaikkialla paasattiin isomaltoosista, mutta se on kuulemma niin kovaa, että terveetkin hampaat ovat entiset eikä sitä tähän hätään olisi mistään saatu. Sitten oli erinäisiä kova-karkki ohjeita, ja yhtä itseasiassa kokeilinkin. Tuli kyllä hienoa, ihan jään näköistä, kirkasta ja kaunista, mutta kun heitin palasen suuhuni ja maistoin niin totesin, etten saanut enää hampaitani irti toisistaan, oli kuin todella tymäkkää toffeeta tms. olisi yrittänyt syödä. Siinä sitten leuka lukossa mumisin, että juu ei näin.

hylje takaa_20140308-IMG_1213

Sokerijää suunnitelmasta oli siis luovuttava, mutta mitä tilalle, ei löytynyt edes mitään kirkkaan väristä ja läpinäkyvää karkkia mikä olisi toiminut. Mutta sitten tajusin tehdä hyytelökokeilun, sokerivedestä ja liivatteesta vaan tuju seos ja odottelemaan. Täydellistä! Kirkasta, läpinäkyvää ja ihan kuin jäätä, eikä rikkoisi ihmisten purukalustoa! (Varoituksen sanasena kokeilijoille: hyytelöjää ei kestä marsipaanin päällä vaan sulattaa sen, geelin päällä kestää paremmin. Tämä näin etukäteen tehdyn empiirisen jääkaappikokeilun tuloksena huomautettakoon!)

hylje_jää_20140308-IMG_1166

Lopputulos oli mielestäni oikeinkin talvinen, ja hylje oli ehdottomasti hyvä idea. Kakku oli normaali täytekakku, päällinen ja koristeet tutusti marsipaania, vetenä käytin koristelugeeliä.  Avantodiggarit varmaankin saavat tästä ihan eri viboja kuin minä, minunlaiselleni vilukissalle tuli kylmä jo katsellessani hyljettä, ihan sääliksi kävi poloista. Mutta juhlat olivat mahtavat ja sankari päästiin yllättämään läheisten ihmisten seuralla, hyvällä ruualla ja myös tällä jäiden keskellä uiskentelevalla hylkeellä! Onnea vielä P!

hylje_kokokakku2_20140308-IMG_1183

© Copyright Praliini | Sivusto: Pikselipaletti