Kaiken se taitaa, kaiken se osaa…



Iskän kaku_edestä_20141024-IMG_3854

Enkä puhu nyt itsestäni, vaan juuri 60 vuotta täyttäneestä isästäni! Pääsin varsin mieluisan kakkuhaasteen kimppuun, kun kakkua oli tekeminen omalle isälleni. Nyt vielä voi kiireellä, yhden tämmöisen syysaiheisen kakun postata, kun ainakaan täällä meidän korkeudella ei ole vielä lumi maassa. Lokakuussa vietimme siis isäni syntymäpäiviä ja teema valikoitui luonnonläheiseksi, koristeluissa hyödynsimme kaikkea luonnosta löytyvää, kaunista ruskan sävyistä ja syksyn varrella aittaan jemmattua. Lokakuun loppu oli kyllä jo haasteellinen, sillä ihan viimeisinä hetkinä vielä pystyi ruska-teemaa hyödyntämään. Tähän kakkuunkin ruska teema piti jotenkin ujuttaa, ja toisaalta se oli helppoa, valitsemiini värisävyihin se kävi helposti.

Niin, ne värit oli vielä kohtuu helppo pohtia, ruskan sävyjä, yhdistettynä vuoren harmaaseen, sitten tosin menikin jo hankalammaksi. Jos olen joskus puhunut editointiongelmasta, niin se on koskenut minua itseäni ja ylivilkasta mielikuvitustani, mutta entäs nyt kun kakun saajan suhteen oli vielä suurempi ”editointi-ongelma”.

Iskän kakku_ylhäältä_20141024-IMG_3917

Isäni ei ole tyyppiä yksi harrastus, yksi työ, yksi mitään. Hän on enempi tyyppiä teen kaikkea, osaan kaikkea, olen ollut matkan varrella kaikessa mukana jne. Tai no on eräs juttu, mikä voisi lukeutua otsikon – yksi – alle, ja se on makkara! Mutta pelkkä makkara 60v kakkuna ei oikein houkutellut. Tosin makkara tai oikeammin meille lapsille rakas lapsuusmuisto eli nakki/makkaravoileipä, piti ehdottomasti saada kakkuun tavalla tai toisella. Veljenikin sanoi kuin yhdestä suusta kanssani, että siinä pitää olla nakkivoikkari ja Kili, tarkoittaen vuorta, jolle isäni kiipesi pari vuotta takaperin.

Iskän kakku_yleislähikuva_20141024-IMG_3885

Iskän kakku_autoja_20141024-IMG_3862

No, reunaehdot oli nyt siis asetettu ja yritin kehitellä kakkuun hieman sellaista elämän-tie-henkeä. Päätin jo aiemmin tehdä ns. korkean monitasoisen kakun, koska en keksinyt miten muuten, tuollainen yksittäinen vuori isketään kakkuun ilman, että se näyttää oudolta. Kasasin kakun myös tarkoituksellisesti ns. epäkeskelle, jotta sain koristeille paremmin tilaa, tämä oli hyvä ratkaisu ja näyttikin kivalle.

Ensimmäiseen kerrokseen tein kollaasin erilaisista kulkuneuvoista, joita isäni on ajanut joko ammatikseen tai harrastuksena. Automies, kun on henkeen ja vereen. Toiselle tasolle halusin jotain nykyisestä ammatista, joka on kuitenkin tavalla tai toisella kulkenut isäni matkalla aina, eli rakentaminen. Oli se sitten lapsuudenkotini, yritysremontit tai nykyisen kotimme remontissa avustaminen, niin aina on vasara heilunut. Siihen liittyen siis työkaluvyö ja työkalutkin on apinoitu isältäni, tosin värisävyissä päätin käyttää hieman taiteilijan vapautta. Tosin tuo pikkupassi on prikulleen samanlainen, tarkkoja kun ollaan molemmat, niin sen piti olla oikeanlainen. Ainiin ja vasaran, parempaa ei kuulemma ole kuin tuo mustakahvainen vasaroiden kuningas…

Iskän_kakku_työkalut_20141024-IMG_3918

Ja kaiken huipulle päätin laittaa tuon nakkivoikkarin, kuvainnollista tai ei, mutta sen voimalla luulen isäni kiipeävän vaikka mihin!

Iskän kakku_vuori_20141024-IMG_3858

Juurelle vähän noita syksyn lehtiä, niin saimme kivasti sidottua kakun koristeluteemaan ja sen kavereina tarjottaviin kuppikakkuihin. Niissä oli koristeluna simppeli vaahteranlehti ja teksti, mutta joukossa on voimaa ja isolla tarjottimella näyttivät tosi kivalta lehtimereltä. Oli kunnia tehdä tämä kakku ja kiva kuunnella, kun isäni selitti kakusta löytyviä teemoja illansuussa vieraille, monta hyvää tarinaa kuultiin siinä sivussa elämän varrelta!

Iskän kakku_sivusta_20141024-IMG_3871

Iskän kakku_muffit_20141025-IMG_4066

Jotakin kaunista ja syksyistä…



Syyskakku_keskeltä_20140926-IMG_3812

Näillä sanoilla alkoi tämän kakun suunnittelu, kun ystäväni halusi yllättää äitinsä ja juhlistaa tämän 60-vuotissyntymäpäivää. Äidin lempipuuhia oli luonnossa liikkuminen sekä kaikenlainen luonnonantimien hyödyntäminen, innokas marjojen poimija ja muutenkin ns. syksyihminen. Kakkuun sain aika vapaat kädet, tai no oikeastaan kokonaan vapaat kädet, koska ainoat toiveet olivat, että jotakin kaunista, syksyisiä värejä ja mielellään jotain luonnonläheistä.

Syyskakku_ylhäältä_20140926-IMG_3828

Syyskakku_edestä_20140926-IMG_3791

Pohdiskelin hieman erilaisia vaihtoehtoja ja nyt jos koskaan tulisi editointi-ongelmia, mikä täydellinen ideoiden ylitsepursuavuus! Olen itse myös ns. syksyihminen, pidän syksyn väreistä, kuulakkaista keleistä, punertavista vaahteroista, kirpeästä ilmasta, kun luonto vain kaunistuu entisestään kesän jälkeen. Eli ideoita oli vaikka muille jakaa, aivan ihana teema. Mutta yksi juttu ei jättänyt rauhaan, eli jonkinlainen saavi tai kori täynnä syksyn juttuja. Marjoja, lehtiä, kurpitsoja, omenoita, kukkia, tammenterhoja eli kaikkia ihania syksyisiä asioita. Ehdotin tätä ystävälleni ja hän innostui myös suunnitelmasta.

Syyskakku_yleisotos_20140926-IMG_3753

Niinpä tuumasta toimeen, kurpitsoihin ja omenoihin riisimuroherkusta rungot, muut koristeet eivät runkoja tarvinneet, joten tiedossa oli vain oikeiden sävyjen värjäystä ja muotoilua. Lehtiin punaista, keltaista, ruskeaa, murrettua vihreää, kurpitsoihin raikasta oranssia, mutta omenat päätin viime hetkellä vain maalata. Ajattelin sävyn olevan näin omenaisempi, kirkkaampi ja melkoisia jouluomenoita noista nyt kyllä tulikin, ei ehkä kovin syksyisiä, vaikka yksi omista omppupuistamme kyllä tekeekin vallan tummanpunaisia syysomenoita. Tein myös kukkia, pihlajanmarjoja ja kokeilinpa tehdä muutaman tammenterhonkin.

Tässä ne näkyykin, kurpitsoista tuli omia suosikkejani, niitä olisin mieluusti tehnyt lisää vaikka kuinka!

Syyskakku_kurpitsa_20140926-IMG_3752

Koristeet olivat valmiina ja kuivumassa joten oli taas aika ruveta leipomaan. Pikkuapurini on jo kokenut leipoja, eikä tarvinnut kuin todeta, että äitilla on nyt keittiöpuuhia, niin hän haki kanssa oman essunsa ja rupesi siirtelemään tuoleja itselleen korokkeeksi. Oma kippo, omat vispilät ja muut kapistukset, vähän jauhoja ja tyrnimuroja, niin typy viihtyy helposti reilun puoli tuntia tehden omia taikinoitaan. Juuri sen aikaa, että äiti kerkeää saada pohjat uuniin ja pääsee leikkimään tuoleilla juna-leikkiä. Siivo on kyllä aina aivan järkyttävä kun jauhoja on vähän muuallakin, kuin mihin niitä kuuluisi laittaa mutta pääasia on, että typy viihtyy. Imuri on onneksi keksitty!

Kakussa oli suklaapohja ja syksyinen teemaan sopiva täyte eli summittain survottua puolukkaa ja kinuskivaahtoa. Koristeet tosiaan marsipaania kuten myös ”saavi”. Kakku on ihan perus pyöreä kakku, mutta hieman alaosastaan kavennettu, jottei se kallistuisi väärään suuntaan kreemin ja päällystyksen jälkeen. Tein saavin lankut edellisenä päivänä kuivumaan, jotta ne säilyttäisivät muotonsa paremmin kun päällystän kakun.

Kasausvaiheessa liimasin kreemillä lankut yksitellen ja sidoin koko paketin ”vanteilla”, lisäsin kuivatetut kahvat saaviin ja sitten olikin aika päästää luovuus valloilleen ja sommitella koristeet paikoilleen. Luulin tehneeni koristeita liikaa, mutta yllättävästi ne vaan kaikki hujahtivat saaviin ja löysivät paikkansa.

Kahvat olivat hiukka haasteelliset saada jämähtämään paikalleen, mutta parin vesipullon avulla tukien onnistui kuitenkin. Ja kyltti, sen piti olla hienovarainen viittaus juhlaan, harva kai haluaa sitä omaa ikäänsä kissankokoisilla kirjaimilla kakun kohokohdaksi 😉

Syyskakku_kahva_20140926-IMG_3766

Syyskakku_kyltti_20140926-IMG_3764

Lopputuloksesta tuli oikein kiva, syksyinen, värikäs ja kaunis. Syntymäpäiväsankari oli kuulemma yllätysjuhlistaan aivan sanaton, ihana oli olla mukana tekemässä yllätystä, nämä ovat aina niitä mahtavimpia kakkutilauksia.

Lempeä ja hempeä lummevauva



Lummekakku_ylhäältä_20140831-IMG_3406

Vielä syksyn keskellä pieni vilkaisu kesään, eli elokuun loppuun, jolloin oli vielä säähän ja lämpötilaan sopivaa ajatella kesäisiä tunnelmia. Pienen tytön ensimmäiseen suuren juhlaan eli ristiäisiin tilattiin kakkua. Kakun tilaajalla oli selkeä visio mitä halusi kakkuun tulevan, ja aivan kertakaikkisen ihana sellainen! Puhelimessa suunnittelimme kakun värit, koristeet ja tietysti myös makupuolen. Toiveena oli valkea lumpeenkukka, jossa vauva nukkumassa, lumpeenlehtiä, väreinä hempeän vaaleanpunainen sekä etunimi pyöreää kakkua kiertämään. Ihana ja jämpti visio, oli kunnia saada se toteuttaa, toki oman jännityksen asiaan toi, juurikin se, jotta osaisinko tulkita hänen visionsa oikein.

Lummevauva_läheltä_2_20140831-IMG_3382

Lummekakku_takaa_20140831-IMG_3357

Lumpeenkukka-vauvasta oli aloitettava, se vaati pisimmän kuivatusajan ja toisaalta määrittäisi kaiken muun koon ja mittasuhteet. Pohdin pitkään miten kukan terälehdet saisi kuivatettua juuri oikeanlaiseen muotoon, jos googlettaa lumpeenkukkia niin huomaa terälehtien olevan ns. kuppimaiset, sileät ja yksinkertaiset. Kaappeja penkoessani tajusin yhtäkkiä käyttää kertakäyttölusikoita, isot keittolusikat ja pienet teelusikat olivat täydellisiä! Lehdet siis kuivumaan ja sitten vauvan tekoon, toiveena oli vauva pylly pystyssä joten semmonen söpöläinen piti tehdä. En tosin malttanut olla lisäämättä vauvalle vielä pientä kukkasta ja otsapantaa, ihan vaan söpöyden maksimointia…

Lummekakku_koriste_ylhäältä_20140831-IMG_3360

Lummekakku_lehti_20140831-IMG_3320

Lummevauvan ollessa kuivumassa, oli aika tehdä lehtiä ja niistä tulikin aikas kivoja, olisin voinut tehdä lehtiä vaikka kuinka, mutta harmikseni niitä tarvittiin kakkuun vain muutama. Miehellekin tohkeissani selitin, miten ihania lehtiä tuli, mutta sain vain kummastuneita nyökkäyksiä osakseni. Hullulla on halvat huvit ja idiootilla ilmaiset, niinhän sitä sanotaan… Vielä tarvittiin nimikoriste ja sitten pääsikin jo leipomaan ja muihin puuhiin.

Lummekakku_etuviisto_20140831-IMG_3313

Kakku oli tuhdisti suklainen ja täytteenä suklaakreemiä, koska juhliin oli tulossa lisäksi raikkaita juustokakkuja. Päällinen ja koristeet tutusti marsipaania. Ihana visio oli tilaajalla ja tosiaan oli kiva se toteuttaa, lopputuloksesta tuli oikein oivallinen pienen tytön suureen päivään! Ja miten kaunis nimi!

Lummevauva_läheltä_20140831-IMG_3390

Ti-ti Nalle, ei kun Ti-ri Nalle!



tirinalle_yläviisto_20140811-IMG_3139

Näinpä opin taas jotain uutta, tällä kertaa nallekarhuista! Talvella typyn nallekakun postattuani, tuli vieno pyyntö pieneltä tytöltä, jotta kun hän tulee kotimaahan takaisin ja pääsee synttäreiden makuun, niin nallekakkua pitäisi kuulemma saada. Toive ei matkan varrella muuttunut miksikään ja aito Ti-ti nalle sarjan fani pysyi kannassaan ja toivoi nallekakkua 3-vuotissyntymäpäivilleen. Tytön äidin kanssa kakkua suunniteltiin ja kun rupesin puhumaan Ti-ti nallen sinisestä takista, minulle selvisi, että sarjassahan on tosiaan monta muutakin hahmoa ja pikkuneidin suosikki olikin nalleperheen vauva Ti-ri nalle eikä Ti-ti nalle! Onneksi tämä tuli ilmi tarpeeksi ajoissa, koska muuten olisi kyllä menty ihan täysin vääränvärisellä nutulla ja ilman tuttia. Ja sehän nyt ei olisi käynyt alkuunkaan, kun oli kuitenkin kyseessä tosifanin kakku ja alustava tilaus tehty jo tammikuussa!

tirinalle_hyvä_20140811-IMG_3180

Eli onnekseni tajusin kysyä myös nallen vaatetuksesta, sain tietooni, että Ti-ri nalle hahmo käyttää keltaista haalaria ja omaa tosiaan tutin. Google ei tällä kertaa tuottanut kovin hienoja tuloksia, ei oikein tuntunut tuntevan Ti-ri nallea lainkaan. Saalis oli laiha ja käytännössä löysin vain yhden kuvan ko. nallesta mistä kävi ilmi vaatetus ja muu rekvisiitta, tuttikin ilmeisesti oli sinisävyinen, ainakin niin luulen. Rupesin oikein miettimään kun taustatutkimusta tein, että mitä ihmettä kakuntekijät teki ennen googlea…kävi kirjastossa?

tirinalle_ylhäältä_20140811-IMG_3167

No minä onnekseni teen kakkuja tällä googlen luvatulla vuosikymmenellä joten ei huolta. Nallekakkua väsäämään siis, aikaslailla tutulla setillä eli tanakalla suklaakakulla ja suklaakreemillä mentiin, näin oli edes teoreettinen toive nallen pysyä pystyssä. Etukäteisvalmisteluja tämä nalle ei vaatinut kuin tutin verran ja mitä nyt pari kukkaa tein sinisellä tuomaan vähän eloa. Nalle kasaan istuvaan asentoon ja sitten päällystämään kreemillä. Mietin jo siinä tehdessäni parasta työjärjestystä, eli laitetaanko ns. turkki ensin vai vaatteet, kun edellisessä ja ainoassa nallekakussani oli vain turkki. Tulin siihen lopputulokseen, että paras on vaatettaa nalle ensin ja sitten vasta pursotella turkki, kaiken sotkun uhallakin, koska en keksinyt miten muuten saisin haalarin siististi nallelle päälle, jos turkki on jo valmiina.

tirinalle_edestä_2_20140811-IMG_3182

Keltainen haalari päälle ja valkoinen kaulus kaulaan, pari nappia ja siinä se oli pursottamista vaille valmiina. Pursottelin turkin ihan pienellä tähtityllalla, koska Ti-ri nallen turkki ei ole sellaista liihottavaa ja karvamaista, niinkuin aiemman nallekakkuni esikuva, vaan enemmin teddykangas tyyppistä. Efekti olisi voinut olla parempikin mutten oikein keksinyt mitä muutakaan tyllaa käyttää. Pursottelujen jälkeen laittelin vielä nallelle nenän ja silmät, lisäsin tutin ja tuttinauhan, sekä ne pari kukkaa kun kerta tuli tehtyä. Tähän pitää mainita kun testailin erilaisia tapoja tehdä nappeja, että tuli ihan nostalginen fiilis kun sattumalta sain aikaiseksi tällaiset napit, minulla on joskus ollut itselläni haalarit lapsena missä oli ihan samanlaiset napit! Ja nämä syntyi ihan sattumalta kun tein testiversioita, pakko oli käyttää, napit ovat siis ihan taattua kasarimuotia!

tirinalle_tutti_20140811-IMG_3136

tirinalle_nappi_20140811-IMG_3187

tirinalle_takaa_20140811-IMG_3153

Mutta jos edellisen nallen kanssa nenä ja kuono olivat ongelmat (vrt. vompatti-look) niin nyt haasteena olivat Ti-ri nallen silmät. Tein parikin versiota, koska aina vaan meinasi nallelle tulla ihmeellinen psyko-ilme ja psykopaattinen nalle 3vee synttäreille ei ehkä ollut toivottua. Muistan tosin itse lapsuudesta, etten pitänyt Ti-ti nallesta yhtään, koska se oli jo silloin minusta ns. oudosti tuijottava. Kai katselin samojen linssien läpi tätäkin tapausta, mutta sai se silti silmät päähänsä. Yritin myös laittaa suuta hieman hymyyn, jotta nallesta tulisi hieman ystävällisemmän näköinen…

tirinalle_vaaka_20140811-IMG_3131

Vähänhän tuosta Ti-ri nallesta tuli pullukka mutta ilmeisesti kuitenkin oli sankarille mieluinen. Seuraavaan nalleen tiedän jo hieman muuttaa kokoamiskaavaani, tässäkin asiassa kokemus tuo näemmä varmuutta. Mutta tällaista nalleasiaa tällä kertaa, hieman tässä jäljessä tullaan näiden kakkupostausten kanssa, kun on vielä elokuista ristiäiskakkua, legoa ja sun muuta koneella odottamassa. Mutta kunhan tuon yhden päikkärirytmiään hakevan hulivilin kanssa taas koneelle kerkiää, niin laittelen kuvia tulemaan.

Kuka tietää mikä minä olen?



Droidi_ylhäältä_20140810-IMG_3114

Niin, mies epäili kasaus vaiheessa joksikin kodinkoneeksi, että vanha kunnon raksaimurihan se siinä ja ihmetteli hiukan millaiset 6v juhlat siellä onkaan tiedossa. Hah, kunhan naurunpurskalta hieman tokeennuin, piti tunnustaa, että yrityksenä ainakin oli tehdä jotain ihan vallan muuta. Kyseessä on siis Lego Star Wars teemaan jatkumoa, tällä kertaa pikkumiehen kaverisynttäreille matkasi tämä aparaatti, joka on siis droidi…

Droidi_yleinen_20140810-IMG_3103

Mikä broidi, freudi, droidi? Ihan hepreaa mutta wikipedia tiesi kertoa droidin olevan vain eräänlainen mekaaninen robotti. Kyllä on kakkujen teko yleissivistävää puuhaa, pakko on meinaan tunnustaa, että eipä ole ollut minulla mitään käryä näistä Star Wars jutuista ennenkuin nyt, kun olen taustatyötä joutunut tekemään ja malleja etsimään. Tämänkin kakun kohdalla kyllä pohdittiin useita vaihtoehtoja, oli sitä Darth Vaderia ja Luke Skywalkeria, mutta näistä ei ollut oikein hehkeäksi koristeluihin jne. sopivaksi kakuksi aineksia. Niinpä kun silmiin osui tämä, lastenjuhlia ajatellen kivan värikäs, ja jotenkin cool kapistus, niin sitäpä sitten ehdottamaan tilaajalle. Sieltähän tuli, het niin hienolla ääntämyksellä, pojalta hyväksyntä jotta aaar-tuuu-dii-tuuuu on tosi hyvä! Joten sillä sitten mentiin ja minä googlaamaan taas Legon sivuilta, jotta miltäs tämä R2d2 sitten näyttää noin niinkuin lähempää ja kaikista kulmista.

Droidi_yläviisto_20140810-IMG_3045

Hieman piti totuuden nimissä yksinkertaistaa kakkua, mallista poiketen ja pohtia taas mikä olisi riittävä määrä yksityiskohtia, jotta tunnistettavuus säilyisi mutta mitä voisi jättää pois huonontamatta lopputulosta. Tämä on aina se vaikein osuus kakun suunnittelua, kun toisaalta perfektionistina haluan paljon, ainakin oleellisia, yksityiskohtia mukaan mutta toisaalta pitää osata editoida itseään tai kakun tekemiseen menee aivan hirvittävästi aikaa. Ja todennäköisesti silti lopputuloksesta tietyt jutut huomaisin vain minä itse.

Päädyin siis koristelemaan runsaammin vain droidin ”pään” ja ”jalat” ja ns. keskiosaan tein vain yksinkertaiset laatat koristeiksi. ”Pää” olikin aika vaikea osuus, tein riisimuroherkusta sille rungon ja päällystin marsipaanilla, mutta hetki piti miettiä miten saisin muotoiltua siitä kulmikkaan ja legomaisen mutta silti esikuvan mukaisesti ns. portaittain alenevan kupolin. Hiukka haasteita tuotti ja ei kyllä alkuun näyttänyt yhtään miltään, lähinnä todella huonolta päällystys-yritykseltä, mutta kun taas sai legojen nappulat / pallerot – mitkä lie – paikalleen, niin heti rupesi näyttämään paremmalle. Kun pää oli jiirissä oli aika ryhtyä jalkojen kimppuun ja voi ahdistuskohtaus sentään, oli meinaan todella vaikeaa saada kulmikkaasti joka suuntaan muotoiltuihin riisimurorunkoihin massa siististi päälle. Otti muutamankin sadetanssin ennenkö lopputulos oli minua miellyttävä. Koristelu sen sijaan sujui hyvin kun oli hyvä suunnitelma valmiina, samoin ns. seinälaatat keskiosaan tulivat vauhdilla.

Droidi_etuyksityiskohta_20140810-IMG_3069

Droidi_pää_20140810-IMG_3125

Droidi_jalka_20140810-IMG_3070

Kyllä se vaan niin on, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Kakkujen suhteen olen tämän tajunnut vasta oikeastaan nyt viime aikoina, kun olen ruvennut tekemään suunnitelmat paperille asti. Aiemmin tein vain fiilispohjalta, mutta silloin tosin jaloissa ei pyörinyt pikku-apuleipuri eikä ajat kakkujen tekoon, olleet ihan näin kortilla mitä nyt. On siis oikeastaan pakko suunnitella hyvin etukäteen, jotta kun hanskat iskeytyy marsipaaniin, niin tietää mitä tehdä heti eikä hetken päästä. Suunnittelua kun voi onneksi tehdä samalla, kun tekee palikkatorneja tai istuu hiekkalaatikolla syömässä kivikeittoa.

Droidi_takaa_20140810-IMG_3075

Kakku itsessään on tuttua suklaista settiä, suklaata pohjassa, täytteenä ja kreeminä päälläkin. Päällystys marsipaanilla ja koristeiden rungot eli ”pää ja jalat” kuten todettua sitä riisimuroherkkua. Varsinaista kakkua siis oli tuo sylinterin muotoinen keskiosa. Kakun alla oli myös pieni riisimuroherkku palikka jonka päällystin mustalla marsipaanilla. Tämä siksi, että saatiin vähän illuusiota luotua, että itse keskiosa ei makaisi ihan maassa vaan olisi muka jalkojen varassa. Toki jenkkityyliin tämän olisi voinut toteuttaa puisella kakkutuki-virityksellä mutta näin pieneen kakkuun valitsin enemmin syötävän huijauksen, isompiin ehkä jotain olisi rakenneltavakin. Parit tukitikut oli tähänkin laitettava jotta pystyssä pysyminen oli taattua. Kiltisti matkasi droidi kuulemma määränpäähän ja tuli syötyä kokonaan, joten tämän aaar-tuuu-diii-tuuu droidin taistelut oli sitten siinä. Seuraavaksi pääsenkin sitten taas vähän hempeämpiin tunnelmiin, kun parit tyttöjen kakut odottaa.

Droidi_edestä_20140810-IMG_3064

© Copyright Praliini | Sivusto: Pikselipaletti