Joulun tunnelmia



 

SONY DSC

Tänä vuonna joulua vietettiin ensimmäisen kerran neljän sukupolven voimin, juhlijoiden ikähaitari oli siis alle vuoden ikäisestä typystä yli 80-vuotiaaseen isomummoon. Jouluvalmistelut aloitin jo mukamas hyvissä ajoin, mutta hieman tahtia himmasi ihanasti juuri pyhiksi pyrkivä flunssa-aalto. Typy kerkesi toipua onneksi aatoksi, mies tsemppasi räkärättien kanssa ja minä kurlailin hulluna oregano-öljyllä, jotta tappaisin pöpön jo ennen kuin ennättäisi kunnolla iskeä. Pientä lisävipinää kinttuihin tuli aatonaaton tilauskakusta, ystävän pojan ihka ensimmäisille syntymäpäiville. Lisää tuosta kakusta seuraavissa postauksissa, sanottakoon, että kakun tekoon tarvittiin vaneria jne materiaalia eli varsin mielenkiintoinen projekti. Mutta siis tässäpä nyt vielä hieman joulun tunnelmia, mukavaa aattoa ja joulupäivää, ja oikeastaan näitä koko pyhiä, on ihana muistella kuvien muodossa sitten joskus jälkeenpäin.

Kaikki lähtee kuusesta, lauantaina haettiin ihanalta Pylkönmäkeläiseltä papalta, jolta tuli ”kanta-asiakkaille” mojova jouluhalaus kaupan päälle. Kauneimpia kuusia mihin minä olen törmännyt, klassisen muotoisia ja tuuheita.

 SONY DSC

Sitten tärkeänä osana minun juhlaani on kattaus, suunnittelen ja mietiskelen sitä etukäteen, mutta koskaan ei kuitenkaan tiedä, millainen lopputuloksesta varsinaisesti tulee. Tänä vuonna mentiin valkealla teemalla, koska ulos ei kyllä tehnyt mieli juuri katsella, lunta kun ei ollut jäljellä kuin pari hassua länttiä.

 SONY DSC

Perinteisesti olemme aina kohottaneet joululle maljan, tänä vuonna se oli kuohuviiniä ja glögiä, jännittävä yhdistelmä jonka joskus jo vuosia sitten bongasin jostakin ruokaohjelmasta.

SONY DSC

Joulun ruuat olivat sekoitus perinteistä mummolle ja vähän jotain uuttakin tuli laitettua. Kylminä alkuruokina lämmin- ja kylmäsavulohta, erilaisia mousseja, savuporoa, kalkkunaa, jokirapuja, perunasalaattia, makeaa viinirypäle-persimon salaattia ja hyvää maalaisleipää. Lämpimällä puolella sitten perinteiset laatikot, konjakkikastike kinkulle, kevyesti kypsennettyä lehtikaalia ja tottakai leivinuunissa paistettu kinkku. Ja sitten se minun jouluni kohokohta eli jälkiruoka, tänäkin vuonna taattu suklaakakku, ilman sitä ei ole joulua! Toisena jälkiruokana tein tänä vuonna jäädykkeistä ja aikaisempien vuosien yksittäisistä hyydykejälkiruoista yhdistetyn version eli kinuski-puolukka hyydykekakun.

 SONY DSC

Hyydykekakussa ensimmäinen kerros on kanelikinuskivaahtoa, sen verran pidin tuosta yhdistelmästä, ja toisena kerroksena on kirpeähkö puolukkavaahto. Päälle laitoin valkosuklaavaahtoa ja hetken mielijohteesta pursottelin sen muistuttamaan pienia kuusia. Valkoiset kuuset eivät tänä jouluna jättäneet minua todellakaan rauhaan.

 SONY DSC

Jouluna annetaan lahjoja ja saadaan niitä, tänä vuonna minulle paras lahja oli kuitenkin yhdessäolo, saimme pyhiä viettämään lähes kaikki tärkeät läheiset ihmiset. Yksi heistä tosin seilaa Tyynellämerellä joulun saavuttamattomissa, kaukana fyysisesti mutta lähellä mielessä. Typyn ensimmäisestä joulusta jäi mieleen ihana tunnelma ja mukavia muistoja. Kyllä lapsien läsnäolo tekee jouluun aina jotakin ekstraa, monta joulua vietimmekin jo pelkästään aikuisten kesken.

SONY DSC

 Pikku typyn mielestä aatossa taisi parasta olla lahjapakettien nauhat. Vielä ei lahjojen ja muun päälle oikein ymmärrä, mutta nättien pakettien kyllä, vaihtoi aina lahjan muka parempaan kun sellaisen näki. Hetki täytyi pakettikortteja lueskella, että lahjojen oikeat omistajat löytyivät. Ensimmäisistä saamistaan lelulahjoista oli tosin niin haltioissaan, että on siitä asti kuljettanut niitä mukanaan. Talomme keskellä olevan muurin ympäri kävellä töpöttää taukoamatta, kaikki uudet lelut mukanaan vuorotellen. Pulkan testaaminenkin piti aloittaa sisätiloissa, koska ulkona on suorastaan surullisen näköistä. No, eiköhän sitä lunta tänä talvena vielä tule, minä tuijottelen koristeitani niin kauan, että tulee!

SONY DSC

Toivottavasti sinullakin oli mieluisa joulu!

Talvisia kuusia kattaukseen



Kuten jo aiemmin mainitsin, on valkoinen väri tullut tänä jouluna pyörimään mieleeni, mietteeni täyttyvätkin nyt pelkistä lumisista kuusista, lumihiutaleista ja lumilyhdyistä. Tämä siis koristelusaralla, jokunen ajatus tulee uhrattua muuhunkin, vaikkei ehkä heti uskoisi. Tänään sain typyn poikkeuksellisesti nukkumaan vaunuihin ulos, joten pääsin toteuttamaan yhden päässä pyörineen idean. Talvisia kuusia joulupöydän koristeluun.

SONY DSC

 Olen kerran aikaisemmin tehnyt vihreitä kuusia samaan tarkoitukseen, mutta nyt valkoinen väri aiheutti harmaita hiuksia, kunnes erään askarteluliikkeen loppumyynnissä huomasin tavallista valkoista kimaltavaa joulukuusen koristenauhaa. Muistin varastossa lojuvat styroksikartiot ja siitä se ajatus sitten lähti. Styroksi ei kyllä mikään ekoteko ole, mutta yhtä hyvin voisi käyttää pahvikartioita, sanomalehtipötkylöitä tms. ja mitä tahansa jämäjoulunauhoja. Minulla sattui olemaan vanhoista askarteluista jääneitä kartioita jemmassa, joista purin vanhat koristukset pois, jonkin asteista uusiokäyttöä siis. Ohessa pieni kuvasarja jos haluaa vielä jouluunsa valkeutta, lumista tunnelmaa pöytään tai muualle kodin koristukseen.

SONY DSC

Tee rautalangasta pari hakasta, ja kiinnitä nauhan pää kartion suippoon kärkeen. Sitten vaan rullailet nauhan kartion ympärille ja toinen hakanen nauhan päähän kiinnitykseksi. Isompaan n. 25cm kuuseen tarvitset 1.5-2m nauhaa riippuen nauhan paksuudesta ja tuuheudesta, pikkuiseen 12cm kuuseen ei tarvitse kuin reilun puolen metrin pätkän. Kun ei turhaan liimaile, niin nauhat voi vaikka tosiaan vaihtaa, seuraavaan kattaukseen sopiviksi, kuusen koristeeksi tai muuhun askarteluun.

SONY DSC

Kattaukseenkin piti heti kokeilla, kynttilänvalossa nämä kimaltelevat todella kauniisti, mutta jostain syystä kuvissa näyttävät aivan mattapintaisilta, ihan kuin huurteisilta. Mutta kuvista viis, talvista tunnelmaa tuli heti!

SONY DSC

Kinuski-kaneli marenkijäädyke kokeilua



SONY DSC

Itsenäisyyspäivänä tunnelmoitiin kavereiden kanssa postikorttimaisemissa, kun vihdoin oli oikein jouluisen näköistä. Lunta oli jo kunnolla, omenapuut kuurassa ja pikkupakkanen. Lämmitettiin palju ja parannettiin maailmaa, ja naurettiin taas muutama ikävuosi lisää…tai naururyppy miten sen nyt ottaa.

SONY DSC

Iltapäivän kahvitteluihin tein Kinuskikissan sivuilta löytyneen kaneli-kinuski marenkijäädykekakun, testimielessä, hieman ohjetta muutellen. Minulla on suuria ongelmia pysyä ikinä missään ohjeessa ja tunnen pakottavaa tarvetta ruveta aina jonkin verran sooloilemaan. Niin kävi tässäkin tapauksessa, sillä jostakin muusta ohjeesta bongasin lehtitaikinan käytön jäädykkeessä ja sitähän piti kokeilla. Siispä laitoin jäädykkeeseen molempia, ohjeen mukaisen marenkikerroksen yhdeksi ja virityksenä kaksi ohutta lehtitaikinakerrosta. Muuten tein ohjeen mukaan, tai no enpäs tehnytkään, korvasin keltuaisvaahdonkin vanilja-rahkalla. Lopputuloksessa oli siis marenkia, lehtitaikinaa, kanelikinuskia, puolukoita, kermavaahto-rahka-liivate mousse ja piparkakkuja muruina, pakastimen kautta pyöräytettynä. Eli voisi sanoa, kyseessä olevan, varsin mukaeltu versio mutta pääsinpähän testaamaan kaikkea samalla kertaa!

No vaativa raati oli sitä mieltä, että hyvää oli ja äkkiähän tuo upposi parempiin suihin.  Itse jäin vielä vähän pohtimaan parannusehdotuksia, joista siis suurimpana tuo mousse, sen korvaan seuraavaan tekeleeseen maustetulla tai muuten viritetyllä vaniljajäätelöllä. Kaipasin tuohon siis jotain raikkautta / jäätelömäisyyttä puolukoiden lisäksi. Marenki ja lehtitaikina olivat jees, toivat kivaa rakennetta ja sitä kuuluisaa suutuntumaa.

Jouluaaton jälkiruokana meillä on aina ollut suklaakakkua, muodossa tai toisessa, ja tätä kokeilin testinä josko löytyisi vaihtoehto. Mutta ei tainnut vielä piikkipaikalle tämä versio päästä, saatan tehdä pakkaseen valmiiksi ja napata pöytään ns. toiseksi jälkiruuaksi. Toisena jälkiruokana on tähän asti ollut joko valkosuklaa-puolukka herkku tai joku muu marjainen juttu, tyrniä tms. Ehkä siis kakkospaikalle, vetävän rinnalle…

SONY DSC

Koristeita ja kattaustakin vähän jo mallailin joulua silmällä pitäen, tänä vuonna taitaa olla hopean, valkoisen, tumman punaisen ja harmaan vuoro. Värimaailmaankin haluan siis jotakin raikasta ja valkoista, olikohan marraskuu liian synkkä, sateinen ja tunkkainen, mene ja tiedä.

Neulottu tonttulakki taaperolle



Joskus aikana ennen lasta näin jossakin netin syövereissä lapsilla neulottuja tonttulakkeja, todella sööttejä sellaisia. Jäi näköjään jonkinlainen muistijälki aivojen sopukkaan, kun iltojen pimetessä, joulun lähestyessä, tunsin pakottavaa tarvetta kaartaa ostoskärryjeni kanssa marketissa lankaosastolle. Hipelöin punaisia lankoja ja hetken mielijohteesta vaan päätin, että kyllähän mä nyt yhden tonttulakin osaan tehdä.

 

SONY DSC

 

Kotona surffaamaan innoissaan netistä ohjeita ja hetkellinen masentuminen, kun en löytänyt oikein yhtään mitään. Neulomisen suhteen itsetuntoni on jossain siellä ylä-asteen puolikas villapusero – nihkeät, hikiset puikot, huovuttunutta liian tiukkaa neulosta -tyyppisellä osastolla, joten päätin tehdä ensimmäisen version virkaten. Olen todennut, että virkkaus jotenkin sopii ilman ohjeita huseeravalle ihmiselle paremmin, kun siinä lähdetään liikkeelle takaperoisesti eikä tarvitse tietää mitä tuleman pitää. Lähtee vaan tekemään lakin tupsusta/ohuesta päästä ja voi vaan aina lisätä niin kauan, että sopii lapsosen päähän. No liian tanakkahan siitä tuli, ihan ok mallinen mutta liian tanakka, pystyssä sojottava hiippahattu. Ihan liian kuumakin, ei hyvä.

Vahingosta viisastuneena, seuraavalta markettireissulta mukaan bambuiset sukkapuikot  ja hirveellä itsetunnolla varustettuna uutta tekemään ja tällä kertaa neuloen. Tein testitilkun ja mallasin typyn pipoa apuna käyttäen silmukkamäärät. Kavennukset päätin tehdä vain ns. kahdelle sivulle jotta pysyisin jotenkin laskuissa mukana. En edes kehtaa myöntää mutten edelleenkään osaa ns. laskea tai tulkita valmiista neuloksesta missä olen menossa tai mitä olen tehnyt, joten muistin varassa mentiin.  Ja tätähän neulottiin välillä pari silmukkaa, keskeytys, välillä pari riviä, keskeytys ja niin edelleen taktiikalla, mutta valmistuisi se silti ja vielä hämmentävän nopeasti. Ohessa ohje jos kiinnostaa, nopeat neulojathan tekee tämmösen vaikka yhden salkkari-jakson aikana. Lanka oli viitosen puikoille tarkoitettua mutta liian tiukan neuleen pelossa neuloin nro 6 puikoilla.

SONY DSC

 Parasta lakissa on typyn mielestä tietysti helisevä kulkunen, päässään ei millään malttaisi pitää kun helisee kivasti kävellessä.

SONY DSC

 

Suklaakakkua joulukranssi koristeella



 

SONY DSC

Pidimme ystävieni kanssa ”Jouluhörhöjen kokoontumisajot” jo hyvissä ajoin marraskuun puolella. Hyvää ruokaa, juomaa, kauden uusien glögien maistelua, joulumusiikkia, juustoja ja joululehtiä. Joulu tulla jolkottaa mutta kukaan meistä ei oikein tänä vuonna ollut sitä huomannut! Yleensä aloitan itse koristeiden invaasion heti pimenevien iltojen myötä  mutta tänä vuonna aika on mennyt pohtiessa pikkutypyn ja itseni syömisiä, syömättä jättämisiä, allergioita ja muuta mieltä ylentävää. Tapaaminen tuli tarpeeseen ja jo seuraavana päivänä piti laittaa joululaulut soimaan ja alkaa väsäämään joulukortteja, hörhöilystä selkeästi innostuneena.

Horhoilut_kooste_2

Illanistujaisiin tein jälkkäriksi suklaakakun, vanilja-puolukka täytteellä, jossa oli lisäksi murskattua Daim-suklaata joukossa. Päällä oli amerikkalainen tumma suklaa-sokerikreemi ja tumma suklaa ganache. Kranssi on samaa sokerikreemiä jota otin talteen pienen erän ennen suklaan lisäämistä. Värjäsin pienet määrät vihreää ja punaista ja pursottelin ruohotyllalla kakun päälle, punaiset pallurat vain suoraan pikkuisella pakastuspussilla. Tämä oli mielestäni kiva koristeluidea vaikka joulupöydän kakkuun ja helppo toteuttaa. Vaihtelua koristeluun saisi erilaisilla nonparelleilla tai massoista leikatuilla pienillä koristeilla, esimerkiksi pikkuruiset piparkakut näyttäisi varmaan söpöiltä kranssissa.

SONY DSC

Tässä siis suklaakakku ideaa aatolle, itse olen vielä kahden vaiheilla, mennäänkö perinteikkäällä suklaakakulla vai repäisenkö ja teenkö jonkun jäädykkeen tms. Elämän vaikeita päätöksiä!

© Copyright Praliini | Sivusto: Pikselipaletti