Kaiken se taitaa, kaiken se osaa…



Iskän kaku_edestä_20141024-IMG_3854

Enkä puhu nyt itsestäni, vaan juuri 60 vuotta täyttäneestä isästäni! Pääsin varsin mieluisan kakkuhaasteen kimppuun, kun kakkua oli tekeminen omalle isälleni. Nyt vielä voi kiireellä, yhden tämmöisen syysaiheisen kakun postata, kun ainakaan täällä meidän korkeudella ei ole vielä lumi maassa. Lokakuussa vietimme siis isäni syntymäpäiviä ja teema valikoitui luonnonläheiseksi, koristeluissa hyödynsimme kaikkea luonnosta löytyvää, kaunista ruskan sävyistä ja syksyn varrella aittaan jemmattua. Lokakuun loppu oli kyllä jo haasteellinen, sillä ihan viimeisinä hetkinä vielä pystyi ruska-teemaa hyödyntämään. Tähän kakkuunkin ruska teema piti jotenkin ujuttaa, ja toisaalta se oli helppoa, valitsemiini värisävyihin se kävi helposti.

Niin, ne värit oli vielä kohtuu helppo pohtia, ruskan sävyjä, yhdistettynä vuoren harmaaseen, sitten tosin menikin jo hankalammaksi. Jos olen joskus puhunut editointiongelmasta, niin se on koskenut minua itseäni ja ylivilkasta mielikuvitustani, mutta entäs nyt kun kakun saajan suhteen oli vielä suurempi ”editointi-ongelma”.

Iskän kakku_ylhäältä_20141024-IMG_3917

Isäni ei ole tyyppiä yksi harrastus, yksi työ, yksi mitään. Hän on enempi tyyppiä teen kaikkea, osaan kaikkea, olen ollut matkan varrella kaikessa mukana jne. Tai no on eräs juttu, mikä voisi lukeutua otsikon – yksi – alle, ja se on makkara! Mutta pelkkä makkara 60v kakkuna ei oikein houkutellut. Tosin makkara tai oikeammin meille lapsille rakas lapsuusmuisto eli nakki/makkaravoileipä, piti ehdottomasti saada kakkuun tavalla tai toisella. Veljenikin sanoi kuin yhdestä suusta kanssani, että siinä pitää olla nakkivoikkari ja Kili, tarkoittaen vuorta, jolle isäni kiipesi pari vuotta takaperin.

Iskän kakku_yleislähikuva_20141024-IMG_3885

Iskän kakku_autoja_20141024-IMG_3862

No, reunaehdot oli nyt siis asetettu ja yritin kehitellä kakkuun hieman sellaista elämän-tie-henkeä. Päätin jo aiemmin tehdä ns. korkean monitasoisen kakun, koska en keksinyt miten muuten, tuollainen yksittäinen vuori isketään kakkuun ilman, että se näyttää oudolta. Kasasin kakun myös tarkoituksellisesti ns. epäkeskelle, jotta sain koristeille paremmin tilaa, tämä oli hyvä ratkaisu ja näyttikin kivalle.

Ensimmäiseen kerrokseen tein kollaasin erilaisista kulkuneuvoista, joita isäni on ajanut joko ammatikseen tai harrastuksena. Automies, kun on henkeen ja vereen. Toiselle tasolle halusin jotain nykyisestä ammatista, joka on kuitenkin tavalla tai toisella kulkenut isäni matkalla aina, eli rakentaminen. Oli se sitten lapsuudenkotini, yritysremontit tai nykyisen kotimme remontissa avustaminen, niin aina on vasara heilunut. Siihen liittyen siis työkaluvyö ja työkalutkin on apinoitu isältäni, tosin värisävyissä päätin käyttää hieman taiteilijan vapautta. Tosin tuo pikkupassi on prikulleen samanlainen, tarkkoja kun ollaan molemmat, niin sen piti olla oikeanlainen. Ainiin ja vasaran, parempaa ei kuulemma ole kuin tuo mustakahvainen vasaroiden kuningas…

Iskän_kakku_työkalut_20141024-IMG_3918

Ja kaiken huipulle päätin laittaa tuon nakkivoikkarin, kuvainnollista tai ei, mutta sen voimalla luulen isäni kiipeävän vaikka mihin!

Iskän kakku_vuori_20141024-IMG_3858

Juurelle vähän noita syksyn lehtiä, niin saimme kivasti sidottua kakun koristeluteemaan ja sen kavereina tarjottaviin kuppikakkuihin. Niissä oli koristeluna simppeli vaahteranlehti ja teksti, mutta joukossa on voimaa ja isolla tarjottimella näyttivät tosi kivalta lehtimereltä. Oli kunnia tehdä tämä kakku ja kiva kuunnella, kun isäni selitti kakusta löytyviä teemoja illansuussa vieraille, monta hyvää tarinaa kuultiin siinä sivussa elämän varrelta!

Iskän kakku_sivusta_20141024-IMG_3871

Iskän kakku_muffit_20141025-IMG_4066

Jotakin kaunista ja syksyistä…



Syyskakku_keskeltä_20140926-IMG_3812

Näillä sanoilla alkoi tämän kakun suunnittelu, kun ystäväni halusi yllättää äitinsä ja juhlistaa tämän 60-vuotissyntymäpäivää. Äidin lempipuuhia oli luonnossa liikkuminen sekä kaikenlainen luonnonantimien hyödyntäminen, innokas marjojen poimija ja muutenkin ns. syksyihminen. Kakkuun sain aika vapaat kädet, tai no oikeastaan kokonaan vapaat kädet, koska ainoat toiveet olivat, että jotakin kaunista, syksyisiä värejä ja mielellään jotain luonnonläheistä.

Syyskakku_ylhäältä_20140926-IMG_3828

Syyskakku_edestä_20140926-IMG_3791

Pohdiskelin hieman erilaisia vaihtoehtoja ja nyt jos koskaan tulisi editointi-ongelmia, mikä täydellinen ideoiden ylitsepursuavuus! Olen itse myös ns. syksyihminen, pidän syksyn väreistä, kuulakkaista keleistä, punertavista vaahteroista, kirpeästä ilmasta, kun luonto vain kaunistuu entisestään kesän jälkeen. Eli ideoita oli vaikka muille jakaa, aivan ihana teema. Mutta yksi juttu ei jättänyt rauhaan, eli jonkinlainen saavi tai kori täynnä syksyn juttuja. Marjoja, lehtiä, kurpitsoja, omenoita, kukkia, tammenterhoja eli kaikkia ihania syksyisiä asioita. Ehdotin tätä ystävälleni ja hän innostui myös suunnitelmasta.

Syyskakku_yleisotos_20140926-IMG_3753

Niinpä tuumasta toimeen, kurpitsoihin ja omenoihin riisimuroherkusta rungot, muut koristeet eivät runkoja tarvinneet, joten tiedossa oli vain oikeiden sävyjen värjäystä ja muotoilua. Lehtiin punaista, keltaista, ruskeaa, murrettua vihreää, kurpitsoihin raikasta oranssia, mutta omenat päätin viime hetkellä vain maalata. Ajattelin sävyn olevan näin omenaisempi, kirkkaampi ja melkoisia jouluomenoita noista nyt kyllä tulikin, ei ehkä kovin syksyisiä, vaikka yksi omista omppupuistamme kyllä tekeekin vallan tummanpunaisia syysomenoita. Tein myös kukkia, pihlajanmarjoja ja kokeilinpa tehdä muutaman tammenterhonkin.

Tässä ne näkyykin, kurpitsoista tuli omia suosikkejani, niitä olisin mieluusti tehnyt lisää vaikka kuinka!

Syyskakku_kurpitsa_20140926-IMG_3752

Koristeet olivat valmiina ja kuivumassa joten oli taas aika ruveta leipomaan. Pikkuapurini on jo kokenut leipoja, eikä tarvinnut kuin todeta, että äitilla on nyt keittiöpuuhia, niin hän haki kanssa oman essunsa ja rupesi siirtelemään tuoleja itselleen korokkeeksi. Oma kippo, omat vispilät ja muut kapistukset, vähän jauhoja ja tyrnimuroja, niin typy viihtyy helposti reilun puoli tuntia tehden omia taikinoitaan. Juuri sen aikaa, että äiti kerkeää saada pohjat uuniin ja pääsee leikkimään tuoleilla juna-leikkiä. Siivo on kyllä aina aivan järkyttävä kun jauhoja on vähän muuallakin, kuin mihin niitä kuuluisi laittaa mutta pääasia on, että typy viihtyy. Imuri on onneksi keksitty!

Kakussa oli suklaapohja ja syksyinen teemaan sopiva täyte eli summittain survottua puolukkaa ja kinuskivaahtoa. Koristeet tosiaan marsipaania kuten myös ”saavi”. Kakku on ihan perus pyöreä kakku, mutta hieman alaosastaan kavennettu, jottei se kallistuisi väärään suuntaan kreemin ja päällystyksen jälkeen. Tein saavin lankut edellisenä päivänä kuivumaan, jotta ne säilyttäisivät muotonsa paremmin kun päällystän kakun.

Kasausvaiheessa liimasin kreemillä lankut yksitellen ja sidoin koko paketin ”vanteilla”, lisäsin kuivatetut kahvat saaviin ja sitten olikin aika päästää luovuus valloilleen ja sommitella koristeet paikoilleen. Luulin tehneeni koristeita liikaa, mutta yllättävästi ne vaan kaikki hujahtivat saaviin ja löysivät paikkansa.

Kahvat olivat hiukka haasteelliset saada jämähtämään paikalleen, mutta parin vesipullon avulla tukien onnistui kuitenkin. Ja kyltti, sen piti olla hienovarainen viittaus juhlaan, harva kai haluaa sitä omaa ikäänsä kissankokoisilla kirjaimilla kakun kohokohdaksi 😉

Syyskakku_kahva_20140926-IMG_3766

Syyskakku_kyltti_20140926-IMG_3764

Lopputuloksesta tuli oikein kiva, syksyinen, värikäs ja kaunis. Syntymäpäiväsankari oli kuulemma yllätysjuhlistaan aivan sanaton, ihana oli olla mukana tekemässä yllätystä, nämä ovat aina niitä mahtavimpia kakkutilauksia.

© Copyright Praliini | Sivusto: Pikselipaletti